Stop crying your heart out

Hassua miten vielä helmikuussa kirjoitin Alexista kuinka onnelliseksi ja turvalliseksi hän oloni tekee, olin ihan varma, että vihdoinkin voin olla onnellinen. Olin ennen Alexia jo luovuttanut ajatuksen suhteen, että löytäisin kumppanin kenen kanssa oikeasti haluaisin olla. Olen suurimman osan elämästä ollut sinkkuna, koska en vain ikinä ihastu tai kiinnostunu kenestäkään ja en ole koskaan ymmärtänyt seurustelua sen takia, että kuhan nyt vain olisi joku.

Itseäni ajatellen on todella ristiriitaista, että tavallaan tiedostan kuka olen ja en häpeä sitä, että minulla on näitä kaikenmaailman ongelmia, tietysti haluaisin toki olla normaali, mutta tässä vaiheessa elämääni olen jo ymmärtänyt ettei minun tarvitse olla kuin muut. Tiedän myös aina tasan tarkkaan mitä haluan ja en suostu siitä poikkeamaan, mutta samaan aikaan esimerkiksi suhteessa koen, että minun tulee olla tarpeellinen. Valitsenko tietoisesti ihmisiä joita voin korjata? Sillä täysin sama kaava on jatkunut kaikissa kolmessa edellisessä suhteessani. Uhraan suhteessani itseni aina ja teen kaiken toisen eteen. Kaikki pyörii vain kumppanin ympärillä ja hukkaan itseni. Olen jokaisessa suhteessani joutunut henkisen väkivallan kohteeksi ja niin kamalaa kuin se onkin niin olen sallinut sen. Olen antanut aina kaiken anteeksi, keksinyt tekosyitä toisen huonolle käytökselle, syyttänyt itseäni, että jos en vain olisi ollut niin hankala. Minulla ei ole hajuakaan millainen on terve parisuhde, minulla ei ole mitään vertailukohtaa, sillä olen aina ottanut tälläiset hyväntekeväisyys tapaukset ja vain uskonut siihen, että minun apuni ja läsnäoloni jotenkin maagisesti muuttaisi heidät.

Niin kuin aikaisemmin kerroin niin Alex ei ole olut yhteydessä minuun viikkoihin, ei ole avannut eikä lukenut viestejäni. Eräs ystäväni meni juttelemaan Alexille minulle kertomatta ja Alex vastasi hänelle heti ja he tovin juttelivat jotain koirista, sillä Alexin instagram on hänen koiriensa profiili. Alex lähetti hänelle kuvan itsestään kalastamassa, enkä vielä tähänkään päivään asti ole saanut tietää miksi ja pyysi ytävältäni lähettämään hänelle kuvaa. Alex väittää, että tiesi hänen joko olevan ystäväni tai minun feikkiprofiili jolla otin häneen yhteyttä ja siksi hän halusi kuvan varmistuakseen henkilöstä, sillä ystäväni instagram profiili on yksityinen. Itse kuitenkin väistämättä koen asian niin että Alex joka ei minulle koskaan ennen kasvokkain tapaamistamme suostunut lähettämään kuvaa itsestään on nyt kaikkien kehujeni kautta saanut pönkitettyä itsetuntoaan ja kuvittelee nyt olevansa joku Brad Pitt. Parasta oli kuitenkin ettei ystäväni lähettänyt itsestään kuvaa vaan totesi Alexin olevan ruma ja liitti minut ryhmäkeskusteluun hänen kanssaan sen jälkeen kun paljasti olevansa ystäväni.

Syytin Alexia muille tytöille juttelemisesta selkäni takana ja sanoin, että jos et pysty vastata tyttöystäväsi viesteihin niin sinun ei kuuluisi vastata randomeille tytöillekään. Alex kiisti kaiken ja sanoi vastanneensa vain siksi, koska tiesi minulla oleva joku yhteys tähän ystävääni ja alkuun epäili sen olevan minun feikkiprofiili jotta voisin jutella hänelle. Aikaa kaukaa haettua ja ei ollenkaan minun tyylistäni, mutta tiedän, että monet ovat valmiita menemään äärimmäisyyksiin selvittäessään poikaystäviensä touhuja. Hän sanoi keskustelevansa asioista seuraavana päivänä kanssani.

Laitoin hänelle sitten viestin jossa kerroin kaiken olevan ohi ja jättäväni hänet. Hän alkoi samantien juttelemaan ja sivuutti eron kokonaan ja selitti kuinka kohta rajat aukeaa ja pääsen sitten sinne. Sanoin etten hänen takiaan ole tulossa sinne ja hän loukkaantui. Keskustelimme parisen tuntia ja hän lähetteli minulle keskisormia kun kerroin miten hänen kohtelunsa on vaikuttanut minuun ja sanoi minun ja ystäväni olevan naurettavia ja ettei ystäväni ole edes ystäväni, sillä en ole koskaan tavannut häntä. Jännä kuulla tämä ihmiseltä jolla ei itsellään ole kuin sosiaalisessa mediassa koiratilillä ystäviä, mutta kaipa ne koirat on se juttu, sillä olisihan hän varmaan minutkin silloin lentokentältä hakenut jos vain olisin ollut koira. Alexhan on luonteeltaan sellainen, että hän loukkaantuu tosi helposti ja puolustautuu hyökkäämällä vastaan. Harmi että nämä snapchat viestit ovat hävinneet niin en edes muista mitä kaikkea hän sanoikaan, mutta keskustelu oli ihan ala-arvoinen. Hän kertoi kuulemma tarvitsevansa tauon ja etäsuhde vain nyt toimii nän kun hän on tehnyt. Kysyin häneltä, että mitä sitten kun olemme naimisissa ja meillä on 3 lasta ja hän yhtäkkiä katoaa 3 kuukaudeksi kun tarvitsee  tauon. Hän vastasi ettei tekisi niin ikinä ja minä sanoin, että tämän saman olen kuullut jo aiemmin ja silti se tapahtui taas. Mainitsin keskustelun lopuksi vielä kaiken olevan ohi ja hän sanoi laittavansa aamulla minulle viestiä. Kerroin, että älä turhaan vaivaudu ja etten usko, että hän laittaa.

Hän kuitenkin laittoi viestiä aamulla ja en sitten muutaman viestin jälkeen kuullutkaan hänestä vuorokauteen ja olin viimisessä viestissä pyytänyt nyt päättämään mitä haluaa. Laitoin hänelle tänään herätessäni viestiä jossa kerroin, että olin laittanut viestiä ja kun hän ei sitä vuorokauteen viitsi avata niin asia on silloin aika selvä ja toivotin mukavaa loppu elämää. Hän esitti ettei yhtään tiedä mistä puhun ja ettei ole kuulemma kohdellut minua epäkunnoittavasti vaan, että häntä alkaa ärsyttää kun joka kerta kun hän ei vastaa minulle niin laitan ystäni laittamaan hänelle viestiä, mikä ei edes pitänyt paikkaansa, sillä en ollut kertaakaan pyytänyt keneltäkään laittamaan viestiä hänelle. En saanut vastauksia mihinkään ja kun kysyin, että miksei hän vaan päästä minua menemään hän sanoi " hmmm okei päästän sut menemään, hyvää päivää ja hyvää yötä".

Selitin hänelle vielä lopuksi, että en ole mitään muuta halunnut kuin tietää missä mennään, koska en tahdo odottaa ihmistä jota ei olekaan. Kerroin, että parisuhteessa tehdään kompromisseja ja jos hän on stressaantunut ja tarvitsee tilaa niin silloin hänen pitää kertoa siitä, eikä vain kadota ja röyhkeästi jättää minulle vastaamatta. Sanoin, että syy miksi olen ollut niin hysteerinen on se, että olen jo kerran ollut liian samankaltaisessa tilanteessa. Lapseni isän ongelmien takia annoin hänen mennä ja keskittyä itseensä, kavereihin ja harrastuksiin, sillä häntä ahdisti perhe-elämä ja hän ei koskaan ollutkaan oikeasti valmis lapsen saantiin. Sovimme hänen asuvan äidillään ja pitävänsä pientä taukoa kaikesta. Minä jäin kotiin huolehtimaan lapsesta ja talosta. Sovimme myös selvät säännöt ettei saa tapailla muita vaan katsotaan mitä aika tekee. Samanlainen järjestely oli jo kerran aiemmin ja silloin se oli ainakin hetkellisesti toiminut ja hän halusi palata kotiin. Kuitenkin sain tietää hänen eläneen kaksoiselämää nuoren tytön asunnossa sen sijaan, että kävi tapaamassa hoitajaansa mielenterveys osastolla ja hän vain valehteli minulle päin naamaa ja syytti kuinka kehtaan edes epäillä, kunnes näytin todisteet ja hänen reaktio oli "mitä sitten?". Joten tässä tilanteessa pakostakin vanhat kokemukset ja pelot nousevat pintaan. Alex myös tasan tarkkaan tietää mitä olen joutunut käymään läpi.

You stabbed your own heart while thinking there was still something, but it was the emptiness that was already killing you. You created the sadness and fear from the images he gave you and now he is gone.

En usko, että hän on ihan heti vastaamassa minulle mitään, mutta kerroin etten minä oikeasti halua erota vaan jos hän tarvitsee tilaa niin siitä tulisi puhua kanssani ja olisin valmis tulemaan korjaamaan asioita heti kun vaan rajat aukeaa. Joidenkin mielestä olen tyhmä kun annan toisen kohdella itseäni näin, mutta se nyt vaan on mitä sydämeni sanoo. Siinä vaiheessa jos hän kertoo, että hän oikeasti haluaa erota niin silloin se on sitten oikeasti ohi. Rinnastan edelleen Alexin ongelmat omiini ja tietyt asiat on tosi vaikeita meille molemmille.

Juttelin myös erittäin viisaan ystäväni kanssa, joka sai minut tajuamaan että ei toisen pakottaminen ole rakkautta ja niin juuri minä olin tehnyt. Alexilla on stressia ja ahdistusta, sillä hänen elämä on muuttunut tosi paljon lyhyen ajan sisään. Hänellä on vaikeaa äitinsä kanssa ja sitten vielä minä täällä niin kyllä se kuormittaa. Tajusin ystäväni ansioista, että tein väärin kun asetin ehdon "Jos et ala kohtelemaan minua paremmin niin jätän sinut". Alexilla on ongelmia itsensä kanssa ihan samalla tavalla kuin minulla on esimerkiksi syömishäiriön kanssa niin tilannehan on vähän sama jos joku sanoisi minulle kun en nyt masentuneena ja ahdistuneena pysty taas syömään ja painoni on tippunut 3 kiloa, että "Ala nyt syömään 5 kertaa päivässä tai minä jätän sinut". Jos Alex oikeasti on tosi ahdistunut ja stressaantunut niin minähän olen ollut ihan täysin ämmä tässä ja ajatellut vain ja ainoastaan itseäni. Alex ei tosiaan ole asiaa hoitanut niin kuin parisuhteessa pitäisi, hänen olisi pitänyt pyytää minulta tilaa ja minäkin olisin ehkä voinut ymmärtää antaa sitä ja jättää typerät uhkaukseni suhteen päättämisestä tekemättä.

Tilannehan on kuitenkin se, että me molemmat tarvitaan tilaa. Tämä on Alexin ensimmäinen vakava parisuhde ja hänen elämä on lyhyessä ajassa muuttunut niin paljon, että hänen pitäisi ensin sopeutua uuteen elämäänsä siellä ilman meitä ja koska minäkin toivun anoreksiasta niin minunkin pitäisi keskittyä omaa itseeni ja kuntoutumiseeni. Minun on myös opittava elämään itseäni varten, eikä niin, että laitan aina poikaystäväni itseni edelle. En vielä tiedä mitä Alexin päässä liikkuu ja onko tilanne päässyt tulehtumaan liian pahaksi, mutta minun mielestäni meidän molempien olisi hyvä ottaa aikaa itselleen nyt tässä hetkessä ja kun rajat aukeaa niin sitten tavata jos se molempien mielestä vielä tuntuu hyvältä ajatukselta.

Se mitä minun myös on opittava on se ettei kaikki johdu aina minusta. Alexin ahdistukseen ja stressiin on todennäköisesti joku muu syy kuin minä, joten minun on nyt vain luotettava häneen ja lopetettava jatkuva itkeminen asioiden takia mitkä ovat kuitenkin tähän mennessä ollut vain pelkkiä minun omia päätelmiäni.