Turvassa ja onnellinen

Tiesin aina, että kaukosuhteessa eläminen on vaikeaa, mutta todellisuus siitä miten vaikeaa se oikeasti on tuli aika yllätyksenä. Vein Alexin eilen lentokentälle ja hän lähti takaisin kotiin Kaliforniaan oltuaan täällä 2,5 kuukautta meidän kanssa. Oli aika karua palata yksin kotiin noin pitkän yhdessä olon jälkeen. Alex oli täällä niin kauan, että alkoi jo tuntumaan, että hän kuuluu tänne. Myös perheeni sanoi ihan samaa. Perheeni tykkää Alexista kovasti ja mun äiti sanoi päivää ennen Alexin lähtöä, että on hiukan pettynyt, koska oli ihan varma, että mentäisiin kihloihin Alexin täällä ollessa 😅

Olen saanut muutamia kommentteja siitä miten kaukosuhteet ei tule kestämään, mutta omasta mielestäni se riippuu ihan suhteessa olevista ihmisistä. Toiseen täytyy voida luottaa ja uskon meillä olevan ihan molemmin puolinen luottamus, sillä olemme puhuneet aiheesta ja jaamme samanlaiset arvot parisuhteeseen ja yhdessä oloon liittyen. Kaikista pahinta on erossa oleminen, se on tosi vaikeaa ja päivät ilman Alexia täällä Suomessa tuntuvat ajan haaskaukselta, sillä ei voida elää meidän arkea yhdessä ja meillä on tulevaisuuden suunnitelmia joille ei tällä hetkellä voida tehdä vielä mitään, sillä itse olen täällä ja Alex Amerikassa.

Jotkut myös ihmettelevät normaalia nopeampaa etenemistä suhteessa. Se vain on niin, että tavatessamme aloimme melkein heti viettämään öitä yhdessä, emmekä voineet tapailla kuin normaalit ihmiset aina vaikka viikonloppuisin, sillä asun toisella puolella maapalloa. Alex myös vietti 2,5 kuukautta täällä kotonamme 24/7 kanssani, sillä Kaliforniasta asti ei matkusteta vain viikonlopuksi toisen luokse. Näiden 2,5 kuukauden aikana toisen näki eri tilanteissa ja mielialoissa ja voisi kuvitella, että kun olemme niin pitkään yhdessä yötä päivää niin sitä alkaisi jo ärsyyntymään toisesta, mutta meillä ei kyllä sellaista tapahtunut. Toki luonnollisesti muutama riita mahtui, mutta niissä kyse oli enemmän väärinkäsityksistä ja minun pms-oireista (jolloin kannattaa olla pois alta 🆘).

Mitä sitten nyt tapahtuu seuraavaksi? - Olen varannut lennot minulle ja Nemolle San Franciscoon maaliskuun loppuun ja menemme 5 viikoksi sinne. Sen jälkeen meillä ei ole tarkkoja suunnitelmia, mutta yhteenmuutosta olemme puhuneet ja koska meillä on eri kansalaisuudet niin naimisiin meno on paras vaihtoehto meidän tilanteessa. Mitään ei tule tapahtumaan vielä, sillä kihlatun/puolison viisumin hakemisessa menee aikaa ja samoin kaikkien muiden asioiden järjestelyssä, kuten talon myymisessä täällä Kouvolassa, jossa markkinat on tosi huonot myyjälle. Tosin jos on ostamassa niin nyt kannattaa! Jenkkeihin ei myöskään niin vain muuteta. Prosessi on pitkä ja työläs viisumin saamiseksi, mutta se tulee olemaan lopulta kaiken ajan ja vaivan arvoista, ihan varmasti.

En ikinä uskonut, että löytäisin kumppanin jonka kanssa on näin hyvä olla ja joka saa minut tuntemaan riittäväksi tälläisenä. Tuntuu, että olisimme tunteneet aina ja ystäväni sanoi aikaisemmin Alexin olevan kuin miesversio minusta. Olemme varmaan sielunkumppanit. Ensimmäistä kertaa aikoihin minulla on toiveikais olo tulevaisuuden suhteen ja tunnen olevani turvassa ja onnellinen Alexin kanssa.

Nyt joudun kuitenkin vielä vähän alta parisen kuukautta koittaa selviytyä omasta karusta arjestani täällä Kouvolassa. Tuntuu pahalta iltaisin istua sohvalla taas yksin ja yöksi sukeltaa kylmän peiton alle, sillä kun Alex oli täällä niin olin aina hänen valmiiksi lämmitetyn peiton alla. Olen kuitenkin luvannut itselleni ehkä vähän kuin uuden vuoden lupauksena, vaikken niitä koskaan teekään, että yritän tehdä arjestani täällä siedettävämpää. Yritän keskittyä hyviin asioihin elämässäni täällä ja tehdä enemmän oman hyvinvointini eteen. Vietän aikaa perheeni ja poikani kanssa ja alan taas kuntoilemaan, koska siitä saa hyvän olon ja nyt laitan myös ruokavalioni taas ruotuun kun tämä yksi herkuttelija on takaisin Jenkeissä.

Tällä hetkellä on monia asioita joista voin olla onnellinen ja niiden voimalla jaksan painaa arjessa eteenpäin. On myös monia asioita joita tulevaisuudelta odotan ja minulla on myös uusi projekti sosiaaliseen mediaan liittyen, josta kerron myöhemmin lisää.

Pysykää kuulolla!