Kikka The Ragdoll

Tämän postauksen tähtenä toimii mun karvavauva Kikka. Kikka on vilahdellut täällä blogissa aina silloin tällöin ja instagramista hänestä löytyy enemmänkin kuvia. Kikka on oikealta nimeltään Doll Desire's Baileys ja hän on Ragdoll. Rotu oli pitkään (16 vuoden ajan) Suomen suosituin, kunnes tänä vuonna Maine coon syrjäytti Ragdollin niukasti suosiollaan. Kikka on syntynyt 4.12.2017 ja meille hän tuli maaliskuun puolen välin paikkeilla 2018 ihan tasavertaiseksi perheenjäseneksi. Puhun tosi usein ihmisille minulla olevan 2 lasta, karvavauva ja nahkalapsi. Nemo myös puhuu Kikasta usein pikkusiskona. Kikkahan on enemmän kuin kissa. Kikka noutaa, juttelee ja tulee paikalle kutsuttaessa ja hänestä on ihan hirveästi lohtua kun voin huonosti. Niinä hetkinä kun olen istunut ja itkenyt sohvalla Kikka on aina tullut syliin lohduttamaan, vaistoen ihan varmasti ettei kaikki nyt ole kunnossa.

Kikka tulee tosi usein nukkumaan mun kainaloon kuin pieni lapsi.

Kikka on todella seurallinen ja sellainen sylivauva, että jos istahdan hetkeksikään minnekään niin hän on heti sylissä kehräämässä. Kun tullaan kotiin on hän ovella vastassa ja sama kun ollaan tekemässä lähtöä hän pyörii eteisessä ihan kuin meitä saattamassa. Meidän vieraat Kikka ottaa yleensä myös ovelta tai vähintäänkin heti eteisestä vastaan ja haistelee pitkään jonka jälkeen liimautuu rapsutettavaksi.

Ragdollithan on yleisesti ottaen todella koiramainen kissalaji ja se pitää kyllä paikkansa. Meidän Kikka on käytökseltään aika "royal" ja minun on tosi vaikea löytää esimerkiksi märkäruokaa mikä tuon kuninkaalliselle ahterille kelpaisi ja vieläkään en ole siinä onnistunut. Uusi ruoka maistuu aina ihan hetken kunnes kuppi jää aina taas koskemattomaksi tai sitten hän käy vaan närkkimässä ruokaa. Raaka kananmuna tai kanakaan ei maistu. Kissat on lihansyöjiä, joten siksi ja ihan suoliston hyvinvoinnin vuoksi Kikka on viljattomalla ruokavaliolla. Hän ei myöskään viihdy valjaissa ulkona yhtään vaan yrittää koko ajan ovelle sisään ja lymyää takanani varjossa. Myöskään aukinaisesta ovesta hän ei livahda ulos.

Kikkaa ensimmäistä kertaa katsomassa

Kikka on tosi leikkisä ja on ollut sitä ihan pienestä asti. Kasvattaja kertoi, että Kikka oli viimeisin pentu synnytyksessä ja oli muita paljon pienempi, eikä syönyt itse niin he olivat aluksi ihan varmoja ettei pentu tule selviämään, mutta hänestä kuoriutuikin kaikista energisin ja leikkisin kaikista pennuista.

Vaikka näitä pentu kuvia katsellessa ei ihan siltä näyttäisikään 😅

Kikka ei juurikaan kynsi muuta kuin raapimispuuta tai Kikan huoneessa olevaa levitettävää sohvaa 😒 pahojaan hän silti osaa tehdä. Kikka on yleensä nukkunut vieressäni huoneessani, mutta hänellä oli muutaman kuukauden porttikielto huoneeseeni, sillä hän aina kävi minun nukahtaessani tai vaikka minun keittiössä häärätessäni nyysimässä meikkipöydän laatikosta meikkisiveltimeni (Kyllä, hän saa laatikon itse auki ja edes laatikon teippaaminen ei auttanut.) sitten hän tallusteli meikkisivellin suussaan ihan muina miehinä huoneesta.. Ja meikkisiveltimen on siis tarkoitus olla tosi hygieeninen niin en sitä kissan kuolassa ja sängyn alla pyörinyttä sivellintä halua pyöritellä naamassani. Viime aikoina hän on keksinyt öisin alkaa kynsimään lattialistoja. Lattialistoissa ei ole mitään jälkiä, mutta kun meillä on tälläisen jotkut liimatut muoviset lattialistat niin hän työntää kynnet sinne listan väliin ja napsuttelee listaa niin kauan, että herään ja häädän hänet paikalta. Parhaimmillaan tämä tapahtuu 4-5 kertaa yössä..

Kikka ymmärtää tyylin ja kauneuden päälle.

Ollaan tosi paljon kotona, mutta jos Kikka joutuu olemaan pidempään kuin viikonlopun yli yksin niin hän alkaa riehumaan. Täällä on tavarat pitkin ja herkkupussit revitty auki pitkin lattioita. Pienempänä hän sai myös ripulin jos oli omasta mielestään liian kauan yksin. Erossa olemisen jälkeen Kikka seuraa minua ihan joka paikkaan ja maukuu perässäni. Silloinkin kun olin osastolla ja äitini ja pikkusiskoni kävivät hoitamassa Kikkaa niin kuulin puhelimesta kuinka hän maukui ja mourusi täällä. Siksi kuukauden Kaliforniassa ollessani Kikka oli suurimman osan ajasta ystäväni luona hoidossa ettei hänen tarvitse olla yksin.

Kikka on myös sellainen mihin tosi monet ihastuu, jopa sellaiset ihmiset ketkä ei kissoista pidä. Tuntuu, että Kikka myös oikein vaistoaa ne ihmiset jotka ei ole kissaihmisiä ja tulee silloin oikein tykö. Kikalla on ottajia ihan jonoksi asti, mutta en ikinä luopuisi hänestä. Alex kutsuu Kikkaa Fluffyksi kun se on niin pörröinen ja tuuhea. Tätä nimeä Kikka ei tosin tottele - ainakaan vielä.

💓