Joulun (t)aika

Harmittaa, että mulla ei missään vaiheessa tullut yhtään joulufiilistä vaikka mun äiti oli taas kerran järjestänyt ihanan joulun meille ja Alexkin oli viettämässä joulua täällä. Lumen puutteella saattoi olla osuutta asiaa, mutta enimmäkseen syytän masennusta. Ärsyttää tosi paljon kun monet ihmiset on vaan sitä mieltä, että "koittaisit nyt piristyä" sille masennukselle kun ei voi yhtään mitään. Olen huomannut, että itselleni talvi ja syksy on aina pahinta aikaa masennuksen kannalta. Kärsin myös D-vitamiinin puutoksesta, jolla on myös vaikutusta masennukseen. Rauta ei myöskään imeydy niin kuin pitäisi joten sekin vaikuttaa mielialaan. 

Miten sitten selviydyin joulusta? Jos olisin voinut asiaan vaikuttaa niin olisin halunnut siirtää joulua kuukaudella eteenpäin, sillä tuntui etten ollut valmis. Joulu on kerran vuodessa ja se on lempipyhäni ja masennus nyt vähän niin kuin pilasi sen ainakin minulta. Kaikki keiden kanssa joulua vietettiin tiesivät minulla olevan masennuskausi meneillään ja omasta mielestäni onnistuin hyvin skarppaamaan, sillä en halunnut pilata muiden joulua. Sain ostettua kaikki lahjat, paketoitua ne ja toimitettua oikeisiin osoitteisiin, jaksoin laittaa kodin jouluksi ja hankkia kaiken mitä jouluumme tarvittiin, joka ei kylläkään ollut paljoa, sillä vietettiin tosiaan 24. päivä aamusta iltaan äitini luona. Jaksoin pitkästä aikaa pukeutua ja meikata ja vetää kestohymyn naamalle, sillä pienen lapsen äitinä olen vastuussa poikani lapsuuden muistoista ja haluan niiden olevan ihania niin kuin minunkin muistoni lapsuuden jouluistani ovat.

Nemo sai paljon paketteja vaikka on ollut aika tuhma viime aikoina.

Unohdin ottaa meidän äidin tekemistä ihanista jouluruuista kuvat ja muutenkin tuli kuvailtua normaalia vähemmän mikä harmittaa nyt jälkikäteen. Mentiin äitini luo tosiaan aamupuurolle klo 10 ja puuron jälkeen minun oli pakko käydä kotona vaihtamassa vaatteet, koska olin valinnut kauluspaidan ja nahkahameen, joka vuosi sitten pyöri päälläni ja nyt se oli kuin makkarankuori ja samoin kauluspaita irvisti poven kohdalta ja minulla oli tosi epämukava olo. Tuntui etten pysty hengittämään ja, että kauluspaidan nappi singahtaa kohta vielä jonkun silmään. Painoahan minulle on kertynyt jonkun verran, sillä en ole treenannut tai liikkunut kohta 4 kuukauteen.. 

Normaalisti tykkään laittautua ja varsinkin juhlaa varten.

Painoa saaneena kannatan löysähköjä vaatteita.

Aamupuurolla Alex sai mantelin ja oli ihmetellyt, että kuuluuko se puuron sekaan vai onko sinne vahingossa päässyt tippumaan jotain ylimääräistä 😅 Ei nimittäin ihan heti tajuttu sanoa siitä mantelista puuron seassa. Alex ihastui meidän äidin tekemiin joululaatikoihin ja ihmetteli vähän miten suomessa se pääpäivä on jouluaatto kun heillä se on joulupäivä vasta. Rakastan viettää joulua isossa porukassa ja tänä vuonna meidän äidin luona olikin isäpuoleni, pikkuveljeni, 2 pikkusiskoani, Alex, siskoni tyttöystävä ja rescue-koira Lily kunniavieraana. Lilyllä oli ihana joulupusero päällä, mutta en saanut otettua kuvaa kun se niin innoissaan säntäili tervehtimään kaikkia ja sitten jo unohdinkin.

Pakollinen joulupotretti.

25. päivä käytiin vielä äidilläni iltapäivällä uudelleen kun isosiskoni tuli perheineen sinne. Isosiskoni on viettänyt jo useamman joulun kotona oman perheensä kesken, mutta vielä jokunen vuosi sitten osallistui yhteiseen jouluun. Siskoni otti ennen joulua uuden chihuahua pennun Izman (Isla). Olen ihan rakastunut tuohon karvavauvaan. Siskollani on ennestään 2 chihua, mutta tämä uusin on pienin kaikista.

En ole koskaan nähnyt noin pientä koiraa. Alex tykkää isoista koirista, mutta luulen, että salaa ihastui Izmaan. Joulupäivänä heillä oli mukana vain Izma ja Ahma (Ava), sillä Lupsu (Luka) on jo 14- vuotias niin hän vaatii paljon lepoa ja rauhaa ja täölläiset kyläilyt on Lupsulle tosi raskaita. Suluissa olevat nimet ovat koirien oikeat nimet. Jostain syystä heitä aina vaan aletaan kutsua ihan muilla nimillä 😄

Tehtiin ennen joulua myös äidiltäni saama piparkakkutalo ja siitähän tuli ihan meidän näkönen 😅 Annettiin Nemolle vapaat kädet ja Alex koristeli yhden seinämän mikä ei kuvasta näykään ja minä sitten reunustin noilla valkoisilla vaahtokarkeilla. Olen kerran tehnyt piparkakkutalon rungonkin ihan itse, mutta äitini oli jättänyt pikkusiskoni vahtimatta ja siskoni oli sitten vetäissyt jäähtymässä olleet piparit lattialle ja ne menivät ihan säpäleiksi. Oli ensimmäinen ja viiminen kerta kun teen itse, sillä siinä on ihan mieletön homma varsinkin jos haluaa saada palat menemään kohdilleen. 

Ei tällä ihan mihinkään piparkakkutalo kilpailuun osallistuta.

Riisipuuro on mun ehdoton lemppari puuro. Äitini tekemä on ihan parasta, koska hän tekee sen liedellä keittäen ja minä laiska uunissa 😁 (Kuvassa minun uunipuuro).

Jaan teille myös ohjeen lemppari jouluisasta jälkiruuastani. Niin kuin olen jo aiemmin kertonut niin minullahan on keliakia, joten en voi syödä  perinteisiä joulutorttuja tai pipareita niin kotona olen aina tehnyt tätä luumurahkaa. Helppo resepti ja älyttömän hyvää!

Ainekset:
1 prk luumumarmelaadia (samaa mitä torttuihin laitetaan)
2 prk vispikermaa
2 prk Valion vaniljarahkaa
1-2 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma kovaksi. Sekoita sekaan vaniljarahka, sitten luumumarmelaadi ja sokeri. Itse käytän sekoittamiseen sähkövatkainta pienimmällä teholla.

Tämä jälkkäri on siitä kiva, että sen voi tehdä jääkaappiin valmiiksi tai vaikka juuri ennen tarjoilua ja on ihan yhtä hyvää! Ohjeen voi myös puolittaa jos määrät tuntuu liian isolta.