tiistai 5. marraskuuta 2019

Minä olen Nemo

Eli blogissani esiintynyt ”poikani” nimi on Nemo. Hänen toinen nimi on Heiner, joka tulee mun isän isän etunimestä ja nimi on toisena nimenä myös omalla isälläni. Nemo on syntynyt 25.03.2016 pitkäaikaisesta toiveestani ja on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Minulta on kysytty postausta raskausajasta ja syömishäiriön vaikutuksesta raskauteen niin teen siitä ihan erillisen postauksen jossain vaiheessa tai sitten sisällytän sen kysymyspostaukseen, en vielä tiedä. 


Nemo on nimetty Nemoa etsimässä vuokkokalan mukaan, sillä olin ala-asteella kun Nemoa etsimässä elokuva julkaistiin ja siitä tuli suosikkini. Sanoin silloin jo äidilleni, että kun saan lapsen hänestä tulee Nemo. Elokuva on myös yksi Nemon suurista suosikeista. Kerran televisiossa oli vuokkokaloja jossain muussa ohjelmassa niin Nemo huusi innoissaan ”Tuolla on minun isäni!” Ja osoitti televisiota 😅 Hän usein myös sanoo olevansa Nemokala äidin kullan sijasta. 

Nemo n. 1,5kk ikäisenä 💓

Nemo on aina ollut tosi helppo lapsi. Hän on tosi sopeutuvainen ja kiltti. Nemo ei ole oikeastaan ikinä tarkoituksella tehnyt mitään tuhmaa, muuta kuin vähän käynyt minun huulipunillani ja piirtänyt kangastapetteihin, rapattuun seinään ja seinään, sekä kaivanut kukkaruukuista multaa ja syönyt sitä ja lähtenyt karkuun kaupassa, mutta sehän on ihan normaalia! Nemolla on myös ihan mielettömät unenlahjat, joista minä hänen äitinä olen tosi kiitollinen. Vauvana Nemo nukkui usein yöt putkeen heräämättä syömään ollenkaan tai sitten hän heräsi sen yhden ainoan kerran maidolle. Välillä hän saattoi nukkua klo 11 aamuun asti ja jouduin jo käydä välillä katsomassa, että lapsi on hengissä. Nykyään Nemo herää aamuisin minua aikaisemmin, mutta leikkii huoneessaan ja alkaa huutelemaan äitiä parhaimmillaan vasta 9-10 aikoihin. Nukkumaan mennessä Nemo käy myös todella nätisti kanssani iltapesulla ja pukee yöpuvun ja siirtyy sänkyyn ilman mitään ongelmia. Aikaisemmin hän vain kävi itsekseen nukkumaan, mutta nyt, koska on ollut niin paljon tukiperheessä ja tukiperheen äiti laulaa lapsille niin joudun sitten laulamaan minäkin. Ihan kaikkia kappaleita mitä turkiperheen äiti laulaa en osaa, mutta olen korvannut puuttuvat jollain toisilla sitten. Nemon kanssa on myös aina ollut helppo lähteä reissuihin tien päälle, sillä Nemo pystyy nukkumaan missä vaan ja rutiineista poikkeamiset ei vaikuta Nemon normaali rytmiin mitenkään. Esimerkiksi siskoni lapset jos olivat päivän olleet jossain reissussa tai mummolassa niin kotiinpaluu ja arkirutiinit eivät meinanneet sujua sen jälkeen muutamaan päivään. 

Nemo onnistuu myös sammumaan ihan mihin vain, vaikka kesken ruokailun, leikin, tai potkulautailun.


Hyvien unenlahjojen lisäksi Nemolla on myös hyvä ruokahalu. Nemo syö melkeinpä mitä vaan lautasella hänen eteensä tuo. Nemo oli n. 1,5-vuotiaana yökylässä isälläni ja äitipuoleni oli tehnyt muistaakseni perunamuusia ja kalkkunaa ja Nemolle hän oli tehnyt erikseen oman maustamattoman version. Isäni syötti Nemolle ensin oman reilun annoksensa ja kun muu perhe kävi syömään niin Nemo tuli isäni lautaselle kerjäämään 😅

Nemo leikkii tosi paljon ja on tosi sosiaalinen. Nemon kanssa kun menee päiväkotiin tai vaikka syntymäpäiville jonnekin. Hän hylkää minut heti ovella ensi töikseen ja rientää leikkimään muiden kanssa. Nemo ei ole koskaan, edes vauvana vierastanut ketään vaan hymyili kaupassa lirkuttelemaan tulleille mummoillekin kuin hangon keksi. Neuvolan täti sanoi, että Nemosta tulee hurmuri isompana ja se on kyllä pitänyt paikkansa. 

Kesä 2018.

Äidin rakkaus on suurinta maailmassa. Tosi usein mietin myös, että miten olen saanutkaan näin ihanan lapsen ja vaikka nyt kuntoutuessani en ole lapseni kanssa joka päivä niin ajatuksissani Nemo on joka hetki. Saan usein myös palautetta ulkopuolisilta siitä miten hyväkäytöksinen ja tottelevainen Nemo on, siitä tulee hyvä mieli. 

Olen myös tosi kiitollinen meidän tukiperheelle, sillä he tukevat kasvatustyötäni Nemon kanssa ja heillä Nemo oppii asioita joihin minä en pysty. Tärkeimpinä näistä pidän edelleen perheen mallia, toisten huomioon ottamista, jakamista toisten kanssa, yhdessä sisarusten ja perheen kanssa tekemistä ja lista hyvistä puolista voisi jatkua vaikka kuinka, mutta siinä mielestäni 4 tärkeintä. 

Nemo haluaa joutuu tietenkin myös osallistua tähän postaukseen, jossa hän itse pääsee olemaan tähtenä, joten tein hänelle pienen haastattelun! Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin 😅

Nimi: Nemo
Lempinimi: Nemokala
Ikä: 5-vuotta
Perheenjäsenet: Kaverit
Lempiruoka: Omena
Lempiherkku: Mansikka ja omena
Lempilelu: Nemokala lelu
Lempiväri: Punanen 

Mikä tekee Nemon onnelliseksi? - Kiltit tekee mut onnelliseks ja jos saa syödä viinirypäleitä loppuun.

Mikä saa Nemon nauramaan? - Nemokala ja omena.

Mikä tekee Nemon surulliseksi? - Niitä semmosia palikoita missä on semmosia muoveja.

Joululahjatoiveet? - Auton millä ajaa siinä tossa matolla kilpamatolla semmoin kilpa-auto.

Mikä on parasta mitä Nemo tekee äidin kanssa? - Tehtiin kakku.

Parasta äidissä? - Myös se kakku.

Entä typerintä? - Kun aamulla se sanoo kun me oltiin siivottu kaikkia kun ei sopii.

Komentaako äiti paljon? Milloin? - Joo, viisitoista.

Ikävöikö Nemo ketään tällä hetkellä? - Mun kavereita.

Mitä Nemo odottaa eniten? - Sua.

Ketkä on Nemolle rakkaita: - öö sinä.

Miksi Nemoa aina ujostuttaa? - Susta ujostun.

Jos Nemo saisi toivoa mitä vaan se olisi: - Ei voi toivo mitää, mul on huono olo.

Haluaako Nemo sanoa jotain lukijoille? - En haluu mitään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti