Mikä meininki?

Mun blogi täyttää tänään 3kk! 3kk on usein sellanen rajapyykki, johon mennessä monen innostus bloggaamiseen jää ja moni uusi blogi lopettaakin ennen tätä 3 kuukautta. Kuitenkin kaikkien iloksi voin ilmottaa, että en ole lopettamassa. Blogista on ollut tosi paljon hyötyä mun kuntoutumisen kannalta, eikä pelkästään siksi, että pääsen käsittelemään asioita vaan siksi, että musta on aina niin sydäntä lämmittävää kuulla, että jollekin on ollut hyötyä mun blogista. Alunperinhän blogin perustamisen ajatuksena olikin auttaa muita jotka kärsii syömishäiriöstä ja olla vähän niinkuin vertaistukena ja varottavana esimerkkinä. Hyvä minä, hyvä me!

Tällä kertaa mulla ei ole sen suurempia mielessä kun, että odotan perjantaita (Kaliforniaan lähtöä) ihan pähkinöinä ja jännitän niin paljon etten saa edes yöllä nukuttua. Viime yönä katsoin viimisen kerran kelloa 04:30.. olisin valmis lähtemään heti vaikka jo huomenna! Tässä on pari ihan mun lemppari helleasua. Ihana päästä taas hetkeks pukeutumaan kesävaatteisiin siellä!

Tällä viikollahan vietetään myös keliakiaviikkoa. Mulla itselläni on keliakia ja se diagnosoitiin vuonna 2015. Suomessahan keliakia on paljon yleisempää kuin muualla maailmassa, koska suomessa käytetään niin paljon viljatuotteita ja kaikki on tosi prosessoitua. Moni myös sairastaa tietämättään keliakiaa, sillä sairaus oireilee jokaisella vähän eri tavalla. Mulla on keliakian lisäksi myös monia muita sairauksia joissa on samankaltaisia oireita, mutta lähinnä vatsavaivojen ja -turvotuksen, aftojen, nivelkipujen ja -turvotuksen, väsymyksen, hampaiden kiillevaurioiden ja painonnousun takia epäilin itselläni keliakiaa ja sehän minulla sitten olikin. Olin aina syönyt tosi paljon leipää ja tuntui, että aina turvottaa ja paino nousee vaikkei syö muuten epäterveellisesti. Minulla oli myös aina sellain viiltävä kipu vatsassa ja tuntui kun vatsan sisällä olisi veitsi joka viiltää. Kipu oli aina pahimmillaan viljapitoisten aterioiden jälkeen. Diagnoosi oli mulle varmaan pahin mitä olisin siihen aikaan voinut toivoa, sillä rakastin leipää ja tykkäsin leipoa. Alkuun en hyväksynyt sairautta ja mulla menikin ehkä vuosi diagnoosin saamisesta ennenkuin vasta siirryin gluteenittomalle ruokavaliolle. Kuitenkin muutaman viikon oltuani gluteenittomalla ruokavaliolla huomasin eron. Olo oli paljon virkeämpi ja parempi, vatsakipu oli poissa ja paino ei enää noussut niin helposti kuin ennen.

Nykyään ravintoloista ja useimmiten kahviloistakin on saatavilla ihan hyvin gluteenittomia vaihtoehtoja, mutta täällä Kouvolassa minun mielestä kaupan valikoima on tosi suppea. Ärsyttää myös se, että gluteenittomat eivät ole esimerkiksi vaikka puolet kalliimpia, mikä olisi mielestäni kohtuullista vaan ne on moninkertaisesti kalliimpia. Olen tosi taloudellinen ihminen niin en usein raaski itseäni varten ostaa hirveän kalliita gluteenittomia tuotteita niin mun ruokavalio onkin sitten aika suppea, mikä ei ainakaan sitten ole helpottanut syömishäiriötäni ollenkaan. Suututtaa myös KELA:n poistama n. 22 euron kuukausittainen korvaus yli 16-vuotiailta keliaakikoilta. Itse en koskaan ehtinyt saada tätä korvausta.

Keliakiahan on perinnöllinen sairaus ja mun äidin puolelta sukua on muutamia keliaakikkoja. Siihen voi sairastua ihan minkä ikäisenä tahansa ja siitä ei parannuta. Suolistonukan tuhoutumista ja oireita voi kuitenkin estää gluteenittomalla ruokavaliolla. Keliakia todetaan verikokeilla tai tarvittaessa tähystyksellä.

Koska olen tarkan markan mimmi niin vinkkinä vaan, että kakkupohjista saa parhaimpia perunajauhoilla ja esimerkiksi Vaasan kaura-tattari leipä sopii useimmille keliaakikoille, sillä se on leivottu ilman vehnää. Samoin Salosen kaura100 käy ainakin minulle ja ne on edukkaampia kuin ”gluteeniton” merkillä varustettujen valmistajien leivät. Edullinen gluteiiniton vaihtoehto piirakkapohjalle on tehdä se perunamuussijauheesta ja pitsapohjalle tehdä se kukkakaalista. En ole itse näitä pohjia vielä kokeillut tosin.

Kouvolassa voin myös suositella Ramin konditoriaa. Siellä on ihania kakkuja gluteenittomina aina useampi vaihtoehto ja sitten löytyy jotain piirakkaa ja sämpylääkin. Toinen paikka missä keliaakikolle on valinnanvaraa on Cafe Ruukitar Taideruukissa Kuusankoskella.

Nyt lähdenkin tästä pyykin pesuun, että on puhtaita vaatteita matkalle. Pidän varmaan parisen viikkoa pientä blogihiljaisuutta reissun aikana, sillä en usko, että minulla siellä on hirveästi luppoaikaa. Palailen kuitenkin blogiin pariin sitten reissun jälkeen ja päivittelen mitä kaikkea siellä tuli tehtyä. Ajattelin viedä mukanani jotain suomalaisia ”herkkuja” tulijaisiksi. Ainakin ruisleipää, lakritsia ja salmiakkia. Onko kenelläkään mitään muita tälläisiä niin suomalaisia ehdotuksia viemisiksi?

Ps. Kannattaa käydä tsekkaamassa keliakialiiton sivut osoitteessa: https://www.keliakialiitto.fi/kuluttajat/