Go big or go home

Ensimmäisen yön jälkeen mulla oli taas edessä sama ongelma, että mihin menen seuraavaksi. Olin ollut hereillä yli 2 vuorokautta putkeen ja silmäni olivat ihan punaiset ja vetiset ja näytin muutenkin ihan kamalalta. Kirjauduin hotellista ulos vähän ennen 11 ja istuin hotellin aulaan katselemaan airbnb vaihtoehtoja, sillä aulassa oli wifi ja mulla ei täällä jenkeissä ole nettiä omassa puhelimessa käytössä. Olin tosi itkuinen kun olin niin yliväsynyt, stressaantunut ja peloissani, sillä olinhan kuitenkin isossa täysin vieraassa kaupungissa ihan yksin. Vastaanoton työntekijä tuli kysymään onko kaikki hyvin ja ihan kaikkien yllätykseksi räjähdin taas itkemään. Kerroin vastaanottovirkailijalle tilanteestani ja hän oli tosi pahoillaan ja kutsui minut ruokailutilaan syömään aamupalaa. Nainen oli tosi ihana ja hän toi minulle omeletteja, banaaneja, ison kulhollisen hedelmäsaalattia ja vettä ja kertoi, että yrittää selvitellä mahdollisimman edukkaita majoitusvaihtoehtoja. Hotellin siivoojakin kävi juttelemassa minulle ja suositteli, että lähtisin kotiin sillä yksin olo isossa kaupungissa nuorelle naiselle ei ole kovin turvallista. En kuitenkaan missään nimessä halunnut lähteä kotiin, sillä olin kuitenkin tullut tänne asti.

Juttelin taas badoo sovelluksessa lähettyvillä oleville ihmisille ja kyselin edelleen niitä vinkkejä mihin suunnata ja minne majoittua, sillä olisin reissussa kuitenkin melkein 2 viikkoa niin ei minulla olisi varaa maksaa yli 100 dollaria yhdestä hotelliyöstä. Tutustuin yhteen Robiin ja hän sitten heitti, että voisin tulla hänen luokseen. Olin niin väsynyt ettei mun aivot enää edes toimineet ja ajattelin, että menen sinne hetkeksi lepäämään ja sitten jos hän hän vaikka osaisi auttaa airbnb:n etsimisessä, sillä mulla oli jäänyt traumat sen hotellin varauksen kanssa tapahtuneesta, enkä uskaltanut varata enää mitään yksin.

Robin naapurustoa.

Nää talot täällä on niin ihania!

Alkuun tultiin hänen kanssa tosi hyvin juttuun. Hän oli tosi kohtelias ja ystävällinen ja tutustuttamme sovittiinkin sitten, että voisin jäädä hänen luokseen. Hän opiskelee yliopistossa niin olisi aina aamupäivät koululla jolloin minun piti jäädä yksin hänen huoneeseensa ja mikä oli outoa niin lähtiessään hän aina lukitsi minut huoneeseensa.. Hän asui kimppakämpässä 3 muun kanssa ja heillä oli isot omat huoneet ja kylppärit, mutta keittiö oli yhteinen. Kuitenkin mitä enemmän vietettiin aikaa yhdessä niin huomasin miten erilaisia ollaan. Itse näen asioissa aina hyvän puolen ja hän on tosi skeptinen kaiken suhteen. Minä innostun ihan pienistä asioista ja hän ei oikein mistään. Hänestä tuli tosi paljon mieleen entinen poikaystäväni jonka mielestä aina piti olla tosi hauskaa ja jotain erikoista. Hän myös usein päätti asioista puolestani, kuten mitä syön tai olenko syönyt tarpeeksi. Aina kun viestittelin perheelleni hän kyseli kenelle viestettelen, että etsinkö uutta majapaikkaa ja aion hylätä hänet. Kerran myös kun viestittelin tukiperheen äidille ja A:lle hän istui vieressäni ja lähetti minulle viestin missä sanoi ”Get off your phone” musta se oli tosi karmivaa.

Hän oli jotenkin tosi kontrolloiva ja omistushaluinen, vaikka oltiin vaan ystäviä. Hän ei tykännyt jos puhuin tuntemattomille vaan hän mielellään puhui aina puolestani. Junassa minun piti aina istua seinän viereen ettei viereeni tulisi ketään ja paikankin hän valitsi niin ettei meidän kanssa olisi muita. Kerran hän suuttui minulle kun en jaksanut seistä junassa ja menin jonkun miehen viereen istumaan. Ystäväni ja perheeni joille kerroin millaista hänen kanssaan oli olivat sitä mieltä, että nyt hittoon sieltä. Oloni oli tosi ahdistava ja tuntui etten saa edes hengittää rauhassa. Mulla ei myöskään ollut nettiä käytössä kun oltiin kaupungilla, joten hän välillä jakoi oman yhteytensä kanssani ja saattoi yhtäkkiä vain ilmoittaa, että nyt lähetä viimeinen viesti, että hän katkaiseen yhteyden. Olin kertonut hänelle A:sta ja kertonut, että minun pitää löytää A. Hän aina kyseli minulta, että mitä tapahtuu kun löydän A:n ja menenkö sitten hänen luokseen ja vaikka sanoin etten yhtään tiedä niin hän oli visusti sitä mieltä, että heti kun A löytyy niin hylkään hänet. Yhtenä aamuna hän sai minut itkemään kun hän huusi minulle, että miten minä tulen San Franciscoon ja sitten en osaa päättää mitä haluan syödä tai minne haluan mennä ja mitä haluan nähdä. Hän ei millään ymmärtänyt, että en tullut San Franciscoon kiertelemään turistirysiä vaan halusin tulla Martineziin näkemään ihmisten normaalia elämää täällä. Muut haluavat nähdä Golden gate sillan, minä Walmartin. Robista saa nyt varmaan tosi huonon kuvan kertomani perusteella, mutta ei hän siis mikään paha tyyppi ole. Hän on ollut armeijassa ja Irakissa niin luulen, että osa jyrkkää käytöstä on sieltä lähtöisin. Hän oli myös ihastunut minuun mikä näkyi ylisuojelevana käytöksenä ja lähentely yrityksinä ja jouduinkin useaan otteeseen painottamaan, että hän on vain ystävä. Olen tosi kiitollinen hänelle kaikesta avusta ja etenkin siitä, että hän lähti yhtenä päivänä mukaani Martineziin talolle missä A:n piti asua. Kuitenkin paikalle saavuttuamme yllätykseksemme oven avasikin vanhempi mies ja hän ei tuntenutkaan A:ta. Kerroin miehelle miksi etsin A:ta ja kaiken mitä oli tapahtunut ja hän kutsui meidät sisään juttelemaan ja juomaan jotain, sillä oli tosi kuuma päivä. Mies ihmetteli miten joku voi jättää minut kentälle tuolla tavalla ja tarjosi ylimääräistä huonetta talosta minulle jos haluaisin tulla Martineziin etsimään A:ta. Kieltäydyin kuitenkin tarjouksesta, mutta jätimme Robin puhelinnumeron miehelle jos hän saa vaikka selville jotain. Kun lähdimme talolta pääsin myös vihdoin unelmamatkakohteeseeni Walmartiin ja olin ihan pähkinöinä! Rob oli tosi pahalla tuulella ja kiukutteli ja pilasi sitten sillä vähän omaanikin fiilistä (taas tuli vibat entisestä poikaystävästäni). Hän jankkasi kuinka inhoaa Walmartia, Martinezia ja, että San Francisco on paras paikka. Itse rakastuin Martineziin heti ensisilmäyksellä ja täällä on myös paljon lämpimämpää kuin San Franciscossa, koska se on veden äärellä ja siellä tuulee tosi paljon koko ajan.

Alkuun mietin, että minkä verran haluan reissustani kertoa, mutta jatkan edelleen samalla sensuroimattomalla ja suoralla tyylillä kuin aiemminkin. Teen myöhemmin postauksia siitä mitä olen tehnyt täällä ollessani ja lisään kuviakin, mutta ensin haluan kertoa mitä täällä oikein on tapahtunut ja miten olen päätynyt tänne missä nyt olen, sillä tämä on ollut aikamoinen seikkailu!