Sosiaalinen media ja ulkonäköpaineet

Nykypäivänä kaikki tuntuu tapahtuvan sosiaalisen median kautta. Itse olen ollut todella onnekas, että olen oman nuoruuteni ja teini-ikäni elänyt ilman nykyisiä sosiaalisen median luomia paineita. Silloin kun itse olin teini-ikäinen niin käytössä oli irc-galleria ja ii2 ja silloin harvempi edes omisti tai osasi käyttää kuvanmuokkausohjelmia. Kuvat silloin ei ehkä olleet kovin hehkeitä, mutta kuvat olivat enemmän todellisuutta vastaavia kuin mitä nykypäivänä. Siihen aikaan suunnilleen vain mainosmallien kuvat olivat käsiteltyjä ja kaikki tiesivät sen. Nykyään tilanne on todella eri ja mielestäni se on tosi surullista, koska varsinkin nuorille sosiaalinen media ja heidän seuraamien ihmisten täydelliset kuvat luovat kovia ulkonäköpaineita. Moni nuori ajattelee, että näiden ihmisten elämä on oikeasti niin upeaa kuin mitä heidän instagram feed näyttää. Kuitenkin suurin osa kuvista on lavastettuja. Olisihan minustakin upea lisätä instagramiin tosi elegantteja aamiaiskuvia itsepuristettuine appelsiinimehuineen ja vasta leivottuine croisanteineen, mutta ainakin minä haluan juoda sen aamukahvini lämpimänä, joten en käytä aikaa sellaiseen. Milloin elämästä tuli tälläistä sosiaalisessa mediassa esittämistä? Miksi ihmisiä edes kiinnostaa mitä joku toinen syö aamupalaksi ja kuinka kauniisti kaikki asettelut on tehty? Instagramissa minä seuraan mielummin oikeiden ihmisten elämää kuin näitä ”pintaliitobimboja”. Pidän profiileista joissa ihmisillä on oikeasti jotain ajatuksia päivitystensä takana.

Ihan hassua, että nykyään on valmiina jo kaikenmaailman filttereitäkin, joilla saa taiottua meikit kasvoilleen ja tasattua ihon virheettömäksi. Kuvissaan voi muokata itsensä yhdellä napin painalluksella ihan eri näköiseksi kuin mitä todellisuudessa on. Sen takia instagram esimerkiksi on täynnä todella samannäköisiä ihmisiä. Entä mitä sitten jos tutustut johonkuhun netissä ja tapaatte irl, ettehän välttämättä edes tunnista toisianne kun filttereitä ei saa kannettua mukana oikeassa elämässä? Silmiä ja huulia suurentavat filtterit ja nenää pienentävät filtterit. Oikeasti? Mitä ideaa siinä on? Ihmiset kehuu kuinka ”upealta” näytät ja todellisuudessa sinä itse tiedät ettet näytä samalta kuin kuvassa.

Kuka vain näyttää söpöltä näissä filttereissä, mutta korvien ja nenänpään lisäksi kasvonikin ovat mm. kapeammat, silmät suuremmat ja suu pienempi.

Itse muokkaan kuviani hyvin vähän. Korkeintaan terävyyttä, valaistusta ja kontrasteja, sillä en usko tälläiseen kuvahuijaukseen, ehkä olen liian vanha ymmärtämään näitä. Lisään myös kuvani mustelmineni ja suonikohjuineni, sillä ne oikeasti ovat osa minua ja en häpeä sitä mitä olen. Haluan itse toimia esimerkkinä siinä, että jokainen on kaunis omalla tavallaan. Minä itse olen todella omituisen näköinen, enkä näytä perus suomalaiselta ja kuulen tätä kovin usein. Minua on myös kiusattu ulkonäöstäni ja olen ollut nuorempana todella epävarma itsestäni ja yrittänyt mahtua siihen ihannemuottiin. Muutama vuosi sitten luovutin ja päätin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Lopetin itseruskettavan käytön ja olin koko ikäni taistellut punapigmentin kanssa hiuksissani niinpä päätin, että punertavat ne saavat sitten olla. Elämä on helpottunut huomattavasti. En myöskään aiemmin mielestäni voinut pitää korkokenkiä, sillä olen pitkä, mutta nykyään en oikein muita kenkiä käytäkään. En välitä mitä muut minun ulkonäöstäni ajattelevat, kukaan ei ole täydellinen.

Tässä täysin muokkaamaton minä. Olen ollut tosi epävarma suonikohjuistani ja siitä, että olen aina ihan mustelmilla. Nykyään en jaksa piilotella vikojani sukkahousuilla. Jos jotain häiritsee suonikohjuni niin ei niitä ole pakko kenenkään katsoa.

Sitten nämä snäpit ja tarinoihin lisätyt videonpätkät keikoilta. En tiedä kuka jaksaa katsoa kilometrin päässä esiintyvää artistia kännykällä kuvattuna kun äänenlaatukin pahimmillaan vaan ärsyttää tärykalvoja. Keskittyisitte siihen keikkaan, eikö sinne menty kuitenkin kuuntelemaan sitä esiintyjää, eikä esittelemään muille missä sitä taas ollaan. Muut olisivat ostaneet liput keikalle jos olisivat sinne tahtoneet.Tosi surullista, että ihmiset uppoutuu sosiaaliseen mediaan niin paljon, että esimerkiksi täydessä ravintolassa ainakin 80% ihmisistä näpräävät puhelintaan kuin, että keskittyisivät siihen hetkeen. Kaikki täytyy saada taltioitua kuvaksi ja sosiaaliseen mediaan, vain sillä tuntuu enää olevan merkitystä. Itse jos olen perheeni tai ystävieni kanssa niin käytän mahdollisimman vähän puhelinta, sillä minun mielestäni se on jopa vähän epäkohteliasta. Usein minulle käy myös niinkin, että unohdan taltioida joitain hetkiä kuviin, koska olen niin läsnä siinä tilanteessa, ettei puhelin ja sosiaalinen media ehdi käydä mielessäkään ja jälkikäteen se vähän harmittaa - Mutta kohtuus kaikessa.

Kirjoitukseni on vain minun mielipiteeni, eikä ole kohdistunut kehenkään yksittäiseen henkilöön.